HYYn Osakuntalainen Unioni kokoaa yhteen opiskelijapolitiikan ystäviä kaikista suomenkielisistä osakunnista. Unioni toimii Osakuntien edustajistoryhmän taustaorganisaationa. Tässä blogissa unionilaiset avautuvat milloin mistäkin - oli aiheena sitten sää, HYY tai vaikka maailman tila. Lisätietoa Unionista ja blogin kirjoittajista täältä.


perjantai 24. toukokuuta 2013

Vanha ylioppilastalo ja musiikkikorporaatiot - mistä on kyse?


Kevään aikana on käyty kiivasta keskustelua Vanhan ylioppilastalon ja siellä jo pitkään harjoitelleiden musiikkikorporaatioiden tulevaisuudesta. Helsingin Sanomissa asti on julkaistu kirjoituksia siitä, kuinka korporaatioiden toimintaan Vanhalla on tulossa muutoksia ja mitä nämä muutokset merkitsevät. Julkisuudessa on muodostunut sellainen kärjistetty kuva, että raha menee ylioppilaskunnassa(kin) kulttuurin edelle: perinteikkäät musiikkikorporaatiot ollaan häätämässä Vanhalta paremman voiton tavoittelemisen vuoksi. Siihen, miten tämä kuva on muodostunut, en aio tässä kirjoituksessa keskittyä. Haluan ennemmin tuoda esiin, miltä tilanne näyttää Osakuntien edustajistoryhmän näkökulmasta.



Ryhmämme on hallituksessa, joten meillä on ollut mahdollisuus seurata suhteellisen tiiviisti, mitä asian suhteen tapahtuu. Meille, kuten kaikille muillekin HYY Yhtymän ja ylioppilaskunnan hallituksia lukuunottamatta, päätös Vanhan minimikäytöstä (eli muunmuassa siitä, että Musiikkisali olisi ylioppilaskunnan käytössä enää vain korkeintaan neljänä maanantaina kuukaudessa) tuli kuitenkin niin sanotusti puun takaa. Miksi päätös valmisteltiin salassa? Syy on yksinkertaisesti se, että Vanha on Yhtymän, siis liiketoiminnan, piirissä, ja suunnitelmat liittyen Vanhan liiketoimintamahdollisuuksien parantamiseen ovat siksi yleisesti salaisia. Minimikäytöstä päättäminen oli osa tätä prosessia. Koska HYYn edustajisto on omistajastrategiassa päättänyt, että Yhtymän tulisi tuottaa enemmän voittoa, pyritään Yhtymässä toimimaan sen mukaan.

Osaan HYYn hallituksen osakuntalaisten jäsenten puolesta sanoa, ettei päätös ollut yksinkertainen. Ainakin osakuntalaisten ehto oli alusta asti, että musiikkikorporaatioiden toimintaedellytykset on jatkossakin turvattava, ja tämän toteuttamisessa on tehtävä keskustelevaa ja tiivistä yhteistyötä korporaatioiden itsensä kanssa. Edustajistoryhmämme ja korporaatioiden välisessä keskustelussa ilmeni, ettei tämä ajatus ollut välittynyt heille asti. Hallituksen ja korporaatioiden välillä tuntui puolin ja toisin olevan suuria aukkoja siinä, miten asioita tulkittiin ja ymmärrettiin. Kun tähän vielä lisää julkisen keskustelun, jossa inhimillisistä ja käytännön syistä helposti yksinkertaistetaan ja kärjistetään, vaikuttaa siltä, että ollaan vain yhä kauempana siitä keskustelevasta ja tiiviistä yhteistyöstä, johon alun perin pyrittiin molemmilta tahoilta.

Osakuntalaisuuteen kuuluu pitkäjänteisyyden ja perinteiden arvostaminen, joten on helppo samastua korporaatioiden huoleen tulevaisuudestaan. Meille onkin erittäin tärkeää, että korporaatioita kuunnellaan tarkasti. Pitkät perinteet ja tasokas kulttuuri ovat erottamaton ja hieno osa ylioppilaskuntaa. Samalla on myönnettävä, ettei Vanhan taloudellinen tilanne voi jatkua nykyisenlaisena. Muutoksia on tehtävä. Toki on selvitettävä huolellisesti eri vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi, mitä onkin jopa vuosienkin mittaan tehty.

Mutta miksi se voitto on niin tärkeää? Asia, mikä tuntuu monesti jäävän pimentoon, on se, kuka ne voitot lopulta käyttää. Vastaus on ylioppilaskunta, siis opiskelijat. Suurin osa HYYn toimintatalouden budjetista tulee Yhtymän voitoista. Ja budjetti taas sisältää sellaisia kokonaisuuksia kuin vaikkapa edunvalvonta ja järjestötoiminta. Ymmärrän, että vastakkainasettelua, jossa toisena osapuolena on raha, on helppo tässä asiassa muodostaa ja kavahtaa. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon rahan käyttökohteet, ja oikeastaan ylipäänsä koko mustavalkoisen vastakkainasettelun kyseenalaisuus.

Osakuntalaisena toivon, että musiikkikorporaatiot voisivat jatkaa perinteitään edelleen huolellisesti ylläpitäen ja arvokkaan yhteytensä Vanhaan säilyttäen. Samalla luotan siihen, että HYYn hallitus sekä Yhtymä ovat pohtineet päätöksensä huolellisesti ja monesta näkökulmasta, ja että ne tekevät niin jatkossakin. Tähän kuuluu olennaisesti se, että käydään mahdollisimman avointa, rauhallista ja ymmärtävää keskustelua puolin ja toisin. Se on paras ja luultavasti ainut tapa ratkaista tilanne kaikkien kannalta hyvällä tavalla.


Matleena Kosonen
Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Jos ei heilaa helluntaina..

.. niin on aikaa päivittää Unionin blogia!

Allekirjoittaneella on nyt puoli vuotta HYY-elämää takana.

Kokouksia, ryhmiksiä, satoja sähköposteja. Linjapapereihin ja strategioihin perehtymistä. Maailmanparannusta, koulutuspolitiikkaa, linjaamista, kannanottoja, strategiaa. Turhaa pätemistä, hajoilua. Kuusituntisiksi venyviä brunsseja, ystäviä, ahaa-elämyksiä. Viinirypäleitä, Tuc-suolakeksejä, mandariineja. Valiokuntatoimintaa, mielenosoittamista, viininjuontia, sitsaamista. Yhteydenottoja kansanedustajiin, investointilaskelmia, pilkunviilausta. Mitähän vielä. Konkretiankaipuuta?

HYY-toiminta on osoittautunut monipuolisemmaksi kuin osasin kuvitellakaan. Aikaakin se vie – laskeskelin juuri istuneeni viime kuukausien aikana 53 kokouksessa, palaverissa tai koulutuksessa HYY:n tiimoilta. Lisäksi aikaa on varastanut kaikki muu oheistoiminta, kuten sähköpostien kirjoittelut ja kokouksien jälkeiset bisset.

Toisinaan edustajiston kokoukset venyvät. Elämäni ensimmäinen edari kesti puolilleöin. Silloin kyseenalaistin hiukan koko touhun mielekkyyttä. Sen jälkeenkin aikataulut ovat toisinaan venyneet ja paukkuneet. Eräänä huhtikuisena sunnuntaina brunsseilimme edariryhmän kanssa ja käsittelimme samalla koulutuspolitiikkaa. Kuusi tuntia myöhemmin brunsseilimme edelleen. Puheenaihe oli tosin vaihtunut koposta elämän tarkoituksen pohdiskeluun ja maailman kauneudesta keskusteluun. Brunssin suurin anti olikin ehkä se, että elämää tulisi tarkastella narratiivina eikä projekteina. Muistakaahan siis rakkaat ystävät ja toverit seikkailla ja nauttia elämästä! (Elämä on parhaimmillaan ihan HYYtävä seikkailu, heh_heh)

Puolessa vuodessa olen saanut elämääni paitsi uusia ystäviä ja kokemuksia, myös paljon hyödyllistä tietoutta. HYY-Yhtymän talouspaikoilla istuville järjestettiin talouskoulutus Aalto Executive Educationin kautta. Kurssilla kahlatut yrityshallinnon perusteet investointilaskelmineen ja tilinpäätösanalyyseineen nostivat toisinaan hajotuskäyrän korkealle. En kuitenkaan ole parin vuoden yliopisto-opintojeni aikana saanut yhtä hyödyllistä opetusta kuin kyseiseltä kurssilta sain. Kaikkea ei opi kirjoista – ei ainakaan, jos opiskelee yhtä teoriakeskeistä ja konkretiasta irrallaan olevaa alaa kuin allekirjoittanut.

Puolessa vuodessa ehtii upota syvälle HYY-suohon. Saa nähdä, miten syvälle tässä yliopistouran aikana vielä uppoan! Tällä hetkellä ainakaan ei ole mitään kummempia pyrkimyksiä nousta täältä. Täällä on kivaa ja onneksi meitä on monta, niin ei yksin tarvitse linjata ja huudella konkretian perään. Ja nyt puolen vuoden tiiviin HYY-toiminnan jälkeen on pakko myöntää, että suhteeni ylioppilaskuntaan on muuttunut. Ennen niin kovin etäisen ja epämääräisen tuntoinen ylioppilaskunta on nykyään se ensisijainen yhteisö, johon koen kuuluvani. Lisäksi tunnen aika suurta ylpeyttä, kun kävelen ylioppilastalojen ohi. (Ja sitä ylpeyttä eivät edes Helsingin Sanomien HYY-kriittiset nillitykset karista.)


Pus och kram, aurinkoiset terveiset Storyvillen terassilta!
Ella
edariryhmän vpj ja Unionin hallituksen jäsen