Osakuntalaisuus – mitä se on?

Hieman ennen päivän vaihtumista viimeiseen edarivaalipäivään käännän katseeni viime vaaleihin, vuoteen 2012. Pääsin silloin edustajistoon ja lopulta täksi vuodeksi HYYn hallitukseen. Ihan koko ajan mukanani on kulkenut osakuntalaisuus. Siitä, mitä se sitten tarkoittaa, kirjoitin vuoden 2012 vaalilehteemme. Nyt voisi olla hyvä hetki kaivaa juttu pölyyntymästä, sillä sen viesti ei ole vanhentunut mihinkään. Alkuperäinen lehti löytyy täältä.

Hyvää viimeistä vaalipäivää, muistakaa äänestää!

Matleena Kosonen

HYYn hallituksen jäsen 2014

Osakuntien edustajistoryhmän pj 2013

Osakuntalaisen Unionin pj 2012

Osakuntalaisuus – mitä se on?

Sana osakunta ei ole ihan perussanastoa, mutta selitys on aika yksinkertainen: opiskelijajärjestö, jonka tehtävä alunperin on ollut koota tietyltä Suomen alueelta kotoisin olevat yliopisto-opiskelijat yhteen. Perimmäinen idea on nykyään sama, vaikka kriteerit kotipaikkakunnan ja opiskelupaikan suhteen eivät ole yhtä tiukat kuin ennen.

Mutta entä ”osakuntalaisuus”?

Vaikka olen toisen polven osakunta-aktiivi ja neljättä vuotta toiminnassa mukana, minusta tuntuu, että osakuntalaisuus näyttäytyy usein kryptisenä ja monimutkaisena asiana. En aina itsekään ymmärrä, mitä oikeastaan tarkoitetaan, kun hehkutetaan osakuntalaisuutta tai ”osakuntahenkeä”. Osakuntalaisen Unionin puheenjohtajana olen kuitenkin joutunut pohtimaan, mitä se oikeasti merkitsee – niin muille kuin minulle itsellenikin. Mikä meidät itse asiassa tuo yhteen? Millaiset arvot meitä yhdistää? Miksi juuri osakuntalaisilla on HYY-politiikassa oma ryhmittymänsä?

Osakuntalaisuus on pitkäjänteisyyttä. Perinteet ovat olennainen juttu osakunnilla, eikä se todellakaan tarkoita vanhaan jämähtämistä, vaan pidemmän aikajänteen hahmottamista ja sen arvostamista. Monilla osakunnilla entisten opiskelijajäsenten toiminta on hyvin aktiivista, ja siten vuosien ja vuosikymmenten kokemus on oikeasti läsnä toiminnassa. Kun pystyy näkemään kauemmas taaksepäin, on eteenpäinkin katsominen helpompaa.

Osakuntalaisuus on poikkitieteellisyyttä. Poikki- tai monitieteellisyys tuntuu olevan nyt muotia ainakin yliopiston strategiapuheiden perusteella, mutta osakunnissa se on ollut aina täysin luonnollista. Eri alojen edustajat opiskelijoista professoreihin ovat kohdanneet osakunnilla aina, ja se on tehnyt osakuntalaisesta näkökulmasta avaran eri opiskelu- ja tutkimusalojen ymmärtämisen sekä yleisesti sivistyksen suhteen.

Osakuntalaiset ovat kotoisin eri puolilta Suomea. Koko osakunnan idea perustuu siihen, että tietyltä alueelta kotoisin olevat opiskelijat kokoontuvat yhteen. Nämä alueet kattavat yhdessä koko Suomen. Omien juurien, jotka useissa tapauksissa ovat hyvinkin kaukana opiskelukaupungistamme, tunteminen ja arvostaminen on osakuntalaisuuden ydintä.

Kokonaisuudessaan osakuntalaisuus siis tarkoittaa laajaa perspektiiviä – niin ajallisesti, akateemisesti kuin maantieteellisestikin. Kun ihmiset eri aloilta, paikkakunnilta ja ikäryhmistä tekevät yhdessä, tuloksena voi syntyä paljon hyvää. Siltä pohjalta osakuntalaisilla on paljon annettavaa myös opiskelijapolitiikassa.

Poikkitieteellisiä kohtaamisia aamuyöstä - ja mitä kaikkea niistä on jäänyt käteen

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, miksi on siellä, missä on; miksi tekee niitä juttuja, joita tekee. Eilisiltana pyöräillessäni kaatosateessa kotiin päädyin pähkäilemään osakuntalaisuutta ja sitä, mitä se minulle merkitsee - erityisesti sitä, miksi olen tekemässä osakuntalaista HYY-politiikkaa.



Sille on syynsä, miksi haluan toimia Osakuntalaisessa edustajistoryhmässä ja miksi olen Osakuntalaisen vaalirenkaan päällikkönä. Osakuntalaiset ajavat edarissa tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi opiskelijan toimeentulon turvaamista, maksutonta koulutusta, monipuolisen järjestökentän tärkeyttä, toimivaa joukkoliikennettä ja parempaa asuntopolitiikkaa Helsinkiin. Vaaliohjelmasta voi lukea tarkemmin, mitä kaikkea haluamme edistää. Opiskelijan paremman arjen ajamisen lisäksi on kuitenkin jotain, mikä oikeasti erottaa meidät muista ryhmittymistä. Se on se osakuntalaisuus. Eli?



Jokainen ehkä kokee osakuntalaisuuden eri tavoin. Itselleni osakuntalaisuus on sitä, että vietän osakunnalla aikaa biotieteilijän, teekkarin, humanistin, kokoomuslaisen, teologin, vassarin ja kylterin kanssa. Sitä, että juttelen kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä erilaisten, eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Sitä, että opin uusia asioita ja sitä, että opin katsomaan asioita eri perspektiivistä. Sitä, että näkemyseroista huolimatta kaikki kunnioittavat toisiaan, ja että ymmärretään, että eri mieltä oleminen ei tee ihmisestä tyhmää tai yhtään sen huonompaa. Päin vastoin - koen, että kaikkein rakentavimmat ja opettavaisimmat keskustelut ovat niitä, joissa erilaiset näkemykset kohtaavat. Minulle osakuntalaisuus on sitä poikkitieteellisyyden ja -poliittisuuden opettamaa avarakatseisuutta. Osakuntalaisuus on myös vuoropuhelua paitsi yli tiedekunta- ja puoluerajojen, myös vuoropuhelua sukupolvien välillä. Historia ja perinteet sekä niiden tunteminen lisäävät ymmärrystä ja auttavat pitkäjänteisessä päätöksenteossa.



Osakuntalaisuus on ennen kaikkea sitä, että olemme erilaisia, eri taustoista, eri opiskelualoilta ja eri poliittisista taustaryhmistä, mutta silti arvostamme toisiamme ja toistemme näkemyksiä. Osakunnalla ihan vahingossakin päätyy keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja siinä sivussa oppii huomaamattaan, että maailmaa voi tarkastella aika monesta näkökulmasta. Oma mielipide, tieteenala tai puoluekanta ei ole se ainoa oikea ja muuta kantaa edustavat automaattisesti väärässä tai typeriä. Yliopistovuosieni opettavaisimpia ja antoisimpia hetkiä ovat olleet osakunnalla käydyt poikkitieteelliset keskustelut, joissa erilaiset ihmiset ovat voineet avoimesti kertoa omista mielipiteistään ja näkemyksistään. Kaikki ne poikkitieteelliset kohtaamiset ovat antaneet varsin paljon.

Ottamatta sen kummemmin puoluepoliittisesti kantaa, toivoisin, että nykymaailmassa ja nyky-Suomessa useampi hyppäisi omasta kuplastaan vähän sen ulkopuolellekin ja huomaisi, ettei toisten mielipiteiden kuunteleminen ja näkemysten arvostaminen tekisi yhtään pahaa. Omaan poteroon lukkiutuminen ja pelkästään omanmielisten kanssa keskustelu saa helposti unohtamaan sen, että maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, monenlaisista taustoista. Jokaisella on syynsä sille, miksi ajattelevat niin kuin ajattelevat - samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta rakentava keskusteluyhteys syntyy ennen kaikkea sillä, että kunnioitetaan ja suvaitaan erilaisuutta.


Mikä minulle on tärkeää, on se, että ihmiset arvostavat toisiaan ja erilaisia näkemyksiä. Ylioppilaskuntaa ei tule rakentaa pelkästään etujärjestöpolitiikalla. Ylioppilaskuntaa ei tule tehdä kapeakatseisesti tai yhden ryhmittymän etua ajaen. HYY on 30 000 jäsenen ylioppilaskunta - HYYn tehtävä on valvoa opiskelijan etua nyt ja tulevaisuudessa. Opiskelijan edunvalvontaa tehdään parhaiten, kun sitä on tekemässä ihmisiä, joilla löytyy ymmärrystä ja kykyä nähdä asiat laajemmasta perspektiivistä. 



Haluaisinkin kiittää jokaista teologia, kylteriä, teekkaria, humanistia, biotieteilijää, vassaria, vihreää, kokoomuslaista ja kepulaista, joihin olen Pohjois-Pohjalaisella Osakunnalla (toki myös muilla osakunnilla, mutta Botta nyt kuitenkin on se oma rakkauden taloni ja kotiosakuntani) törmännyt ja joiden kanssa olen parantanut maailmaa tai jakanut mielipiteitä. Erityiskiitos lääkiksessä opiskelevalle pikkusisko-Marialle, joka on paitsi opettanut hyvin paljon asioista oman valtsikakuplani ulkopuolelta, mutta myös jatkuvasti muistuttaa, miten tärkeätä poikkitieteellisyys ja erilaisten ihmisten kohtaaminen on. Oon aika kiitollinen siitä, että elämäni sisältää niin paljon hienoja, eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Onneksi on osakunta.


Rakkaudella,
vaalipäällikkö-Ella
(oikeasti olisi täytynyt kirjoittaa kandin tutkimussuunnitelma, mutta PPO:n toimisto inspiroi kirjoittamaan jotain ihan muuta)

Kuka sä oot, mist sä tuut?!

Kuluneena syksynä olen pohdiskellut omaa osakuntalaisuuttani yllättävän paljon. Osakunta merkitsee ihmisille eri asioita. Yhdelle oma osakunta merkitsee kirjastoa tai osakuntalounasta, toiselle bileitä. Jollekin osakunta on toinen koti - tähän tilanteeseen olen vähitellen itsekin ajautunut.



Lukioaikoinani yksi merkittävä kriteeri opiskelupaikan valinnassa oli ”mitä kauempana Pyhäjoesta, sitä parempi”. Pyhäjoki, tuo kolmen tuhannen asukkaan käpykylä Pohjois-Pohjanmaalla, oli toki turvallinen ja omalla kierolla tavallaan oikein soma paikka asustaa. Toiset meistä kaipaavat kuitenkin elämältään hiukan enemmän, esimerkiksi sunnuntaisin auki olevia kauppoja tai hiukan vaihtelua.



Helsinkiin päästyäni alkoi valtsikalaisidentiteetin rakentaminen. Päädyin myös osakuntaan, mutta en tuolloin kokenut sitä itselleni ensisijaiseksi yhteisöksi. Kun kerran olin vihdoin päässyt pois pohjoisesta, halusin ottaa totaalisen irtioton. Viimein opin jopa sanomaan ”bisse” enkä ”kaliaa” (varsinainen Helsinkiin integroitumisen konkretisoituma, tuskin koskaan unohdan tuota hetkeä Alina-salissa). Kuitenkin - vähitellen ajauduin yhä useammin pohjalaisiin juhliin ja lopulta huomasin hengailevani Bottalla ihan muuten vain. Saatan käydä Bottalla pahimmillaan (parhaimmillaan) viitenä päivänä viikossa. Ilokseni olen huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka näin tekee. Osakuntatalo on hengausmesta, jääkaappi, opiskelupaikka, yökerho ja ennen kaikkea kodin jatke.



Osakunta ja osakuntalaisuus on ujuttautunut lähes jokaiseen elämäni osa-alueeseen hienovaraisesti. Muutto osakunnan kämppään oli tämän syöksykierteen laukaisija. Sen lisäksi, että vietän tolkuttomasti aikaa Bottalla, en voi paeta pohjalaisuuttani tai osakuntatovereitani edes kotiini. Vallilassa sijaitsevassa osakuntalähiössä törmäilen jatkuvasti kavereihin, niin rappukäytävässä, postilaatikolla kuin roskanvientireissullakin. Bileistä lähdetään yhteistaksilla Vallilaan, edarikokouksista vaellamme yhdessä Rautatientorille ja nousemme samaan bussiin. En ole kokenut olevani yksin koko sen puolentoista vuoden aikana, mitä olen 18-neliöisessä tilaihmeyksiössäni asunut. Naapurustosta löytyy aina seuraa Pub Magneettiin tai iltakävelylle. On helppoa ja ihanaa, jos hyvää seuraa saadakseen tarvitsee vain kipaista raput ylös tai viereiseen rakennukseen.



Parasta osakuntalaisuudessa on se keskusteleva ja ymmärtäväinen, eri taustoja kunnioittava ilmapiiri. Omien juurien tiedostaminen ei ole osakunnissa oman taustan korokkeelle nostamista. Vaikka oma järjestö luonnollisestikin on se maailman paras, ei sen erinomaisuutta tarvitse osoittaa muita dissaamalla. Erilaisia näkemyksiä kunnioitetaan, koska osakuntalaisena on helppoa ymmärtää, kuinka vahvasti tausta, historia ja juuret vaikuttavat ajattelutapoihin. En itse ole koskaan äänestänyt keskustaa, enkä usko niin koskaan tekeväni, mutta ymmärrän, miksi 24% suomalaisista antaisi äänensä kepulle. Erilaisten mielipiteiden hyväksyminen, keskustelevuus ja konsensushakuisuus leimaavat myös osakuntalaista HYY-politiikkaa.



Osakunnat keräävät eritaustaisia ihmisiä yhteen yli tiedekunta- ja korkeakoulurajojen. Maailmankuva avartuu huomaamatta, kun keskustelussa on mukana valtsikalaisten ja humanistien lisäksi luonnontieteilijöitä, teekkareita ja teologeja. Ahaa-elämyksiä koin viimeksi eilen, kun kylteri valaisi minua veronpalautuksista iloitsemisen irrationaalisuudesta. Lähestyimme veronpalautuksia ja sen aiheuttamaa fiilistä täysin eri näkökulmasta. Hyötyfunktiot ja rahan aika-arvot koronmenetyksineen olivat toki varsin valideja perusteluja sille, miksi ennemmin tulisi ottaa mätkyjä kuin palautuksia, mutta kaikista rationaalisista perusteluista huolimatta iloitsin kovasti, kun tsekkasin tilini saldon. 

Ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eri tavoin - loistojuttu!

Paitsi kodin, ystäviä, juhlia ja lievitystä koti-ikävään, osakunta merkitsee myös jotain muuta. Osakuntalaisuuteen liitetään vahvasti perinteet ja niiden arvostus. Vaikken ehkä itse ole mikään maailman perinteikkäin ihminen - yksi syy pakoviettiini pois Pohjanmaan raamattuvyöhykkeeltä oli juurikin se liiallinen arvokonservatismi - pidän tärkeänä, että ihminen muistaa, mistä on tulossa. Kun tiedostaa historiaa, on helpompi ymmärtää myös nykyisyyttä. On tärkeää, että nykyaikanakin hoksattaisiin edes välillä vilkaista myös menneeseen. Parhaimmassa tapauksessa saattaa jopa oppiakin jotain. Perinteisiin ei kuitenkaan tule suhtautua mitenkään joustamattomasti, vaan niitä voi ja tuleekin muuttaa. Vallitsevien olojen kritisointia helpottaa, kun ymmärtää niiden taustat.



Ja kyllä, viihdyn Helsingissä, ja ei, en aio muuttaa takaisin korpeen. Siitä huolimatta on myönnettävä, että eniten nautin, kun rämmin karpalosuolla, hiihdän tai pilkon polttopuita. Viime kesän suurimmat onnentunteet koin perheemme mökillä. Juoksulenkki Lapissa porojen ja suomaisemien keskellä ja lenkinjälkeinen pulahdus järveen, se on hei sitä hyvää elämää! Ja osakuntalaisuus - se on sitä, että vaikkei itse fiilistelisi tuonkaltaista touhua, kykenee ymmärtämään, että joku rämpii mieluummin suolla kuin juo lattea Starbucksissa. Ja toisinpäin (kaikki osakuntalaiset eivät suinkaan rämmi suolla vapaa-aikanaan saatika tule korvesta).

Vaikka Helsinki onkin unelmien täyttymys, toisinaan kotiseutunostalgia nostaa päätään. Lisäksi - kun muistaa, mistä on tulossa, on helpompi pysyä kartalla. En ehkä aina tiedä, minne olen elämässäni menossa, mutta ainakin tiedän, mistä olen tulossa. Ja mitä pidempään olen Helsingissä asunut, sitä paremmin olen omat juureni tiedostanut. Aluksi pyrin karistamaan maaseudun painolastin harteiltani, mutta nykyään en enää jaksa tuhlata energiaani moiseen. Tiedostan olevani ihan tuhannen korvesta, täysi landepelle, puhuvani aivan järkyttävän jäätävää pyhäjokea ja toisinaan symppaavani ihan liikaa kepua. Sille on kuitenkin syynsä - 20 vuotta pellon reunalla jättää jälkensä. Tyttö lähtee korvesta, mutta korpi ei lähde tytöstä.



Täysin subjektiivisen kuvauksen osakuntalaisuudesta näin itsenäisyyspäivän aaton kunniaksi (junamatkalla pohjoiseen, kuinkas muutenkaan) teille tarjosi
Ella Keski-Panula
Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja

Laita lusikka omaan soppaan – no mutta hetkinen, miksi ihmeessä?

Kuinka monesti oletkaan hajoillut Unicafe-ruoan makuun/ulkonäköön/hajuun? Luultavasti usein – niin minäkin. Toisinaan papuhöystöt ja tofupannut näyttävät ja maistuvat melko puulta. Miksi siis ruikuttamisesta huolimatta kiikutan vähäiset varani Unicafe-ravintolaan ja syön kohtalaisen mitäänsanomattoman makuista ruokaa, kun voisin valita esimerkiksi Musiikkitalon Amican ja saada kulinaristisempia elämyksiä samaan hintaan?

Puhutaanpas taloudesta. HYYn voi jakaa kahteen osaan; toimintatalouteen (eli siis kaikki se konkreettinen kiva, mitä HYY jäsenilleen tarjoaa: edunvalvonta, Ylioppilaslehti, bileet, järjestötilat esimerkiksi Uudella ylioppilastalolla ja Dommalla, järjestötuet..) ja HYY-Yhtymään. Jaon huomaa, kun naputtaa osoiteriville hyy.fi - ensitöikseen täytyy valita, haluaako mennä ylioppilaskunnan vai Yhtymän sivuille.

Yhtymän tavoite on tuottaa voittoa, jota sitten jyvitetään ylioppilaskunnalle. HYY-Yhtymän alla toimii niin kiinteistö-, ravintola- kuin kirjapainobisnestäkin. Useat Yhtymän tytäryhtiöt, kuten HYY-Ravintolat, myös tuottavat palveluita opiskelijoille.

Tämä yritysryhmä ei suinkaan pyöri kylmästi kapitalistisen markkinatalouden säännöillä ainoastaan voiton maksimointia tavoitellen. Yhtymän toimintaa linjaa HYYn edustajiston hyväksymä omistajastrategia. Omistajastrategia on hallituksen ja hallintoneuvoston tekemä linjapaperi, joka määrittelee Yhtymän arvopohjaa ja sitä, miten liiketoimintaa harjoitetaan. HYY-Yhtymällä on siis selkeitä päämääriä, linjoja ja arvoja. Nämä arvot näkyvät opiskelijalle erityisesti HYY-Ravintoloiden toimintaperiaatteiden myötä. Eli nimenomaan siinä, millaista ruokaa Unicafesta lautasellesi lounasaikaan saat.

Omistajastrategia on joiltain osin melko maailmaasyleilevä linjapaperi – sitä ihan perus-HYY:tä. HYY ja HYY-Yhtymä ovat ympäristöystävällisiä, eettisiä, ekologisia ja jeejeekivoja-maailmanparantajia. :) Siispä esimerkiksi Unicafen ruoka on eettisempää ja ekologisempaa kuin vaihtoehtoiset opiskelijalounaat. Unicafen kalapihvit muuttuivat muutama vuosi sitten ”mauttomiksi” - hyvästä syystä. Pihvien valmistukseen aikaisemmin käytetty kalalaji oli liikakalastuksen myötä kuolemassa sukupuuttoon. Unicafe siirtyikin kyseisestä lajista toiseen, ehkä hiukan mauttomampaan mutta rutkasti reilumpaan vaihtoehtoon. Voit siis luottaa Unicafessa ruokaillessasi siihen, että lounaasi on hyvä – ei välttämättä maultaan mutta ainakin arvopohjaltaan!

Omistajastrategiassa Yhtymän arvoiksi on määritelty pitkäjänteisyys, vastuullisuus ja dynaamisuus. Yhtymän liiketoiminta ei toimi hötkyillen ja nopeita voittoja tavoitellen, vaan sen tarkoituksena on taata ylioppilaskunnan omaisuuden kestävä ja pitkäjänteinen arvonnousu. Ympäristö-, kulttuuri- ja sosiaalinen vastuu turvataan esimerkiksi pyrkimällä energiatehokkuuteen, kierrättämällä, huolehtimalla ylioppilaskunnan kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista sekä edistämällä yhdenvertaisuutta. HYY-Yhtymä tarjoaa ensisijaisesti vakituisia työsuhteita pätkätöiden sijaan, käyttää vihreää sähköä ja edellyttää alihankkijoiltaankin vastuullisuutta. Ihan järkevän kuuloisia periaatteita.

Omstrassa määritellyt arvot poikkileikkaavat kaikkea Yhtymän toimintaa. Jopa arvopaperitoimintaa määrittelee vastuullisuus. Taloudellisen vastuun (arvopaperisalkun on tuotettava voittoa) lisäksi sijoituskohteiden valinnassa otetaan huomioon ympäristöseikat ja sosiaalinen vastuu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Yhtymän arvopaperisalkusta ei löydy esimerkiksi ase-, seksi- tai tupakkateollisuuden osakkeita. Yhtymän sijoitustoiminta on edelläkävijä eettisen sijoittamisen suhteen – HYYn jalanjäljissä useat muut sijoittajat ovat lähteneet mukaan vastaavankaltaiseen, korkean moraalin arvopaperitoimintaan.

Hienoahan tässä on se, että samalla, kun Yhtymä kantaa kortensa kekoon paremman maailman puolesta, se myös oikeasti tekee tuottoa ylioppilaskunnalle. HYY-Yhtymä onkin hyvä esimerkki siitä, miten hyvän- ja hynänteko voidaan yhdistää. Vaikka Unicafen ruoka toisinaan häviääkin maussa kilpaileville opiskelijalounasravintoloille, voit olla varma, että yhtä eettistä, ekologista ja vastuullista ruokaa et niistä muista löytäisi.

Ja jos pursuat ideoita, miten HYY-Yhtymä voisi olla entistäkin vastuullisempi, tilaisuutesi on tullut!  Yhtymän vastuullisuuskilpailu tarjoaa ylioppilaskunnan jäsenille mahdollisuuden vaikuttaa sen liiketoimintaan. Toimita ehdotuksesi marraskuun puoliväliin mennessä osoitteeseen tiedotus@hyy.fi. Yhtymän hallintoneuvosto päättää palkittavista ehdotuksista joulukuussa. Parhaat ideat toteutetaan - esimerkiksi Unicafen kestokuppikonsepti on parin vuoden takaisen vastuullisuuskilpailun voittajaehdotus. Lisäksi voittajalle on luvassa parhaimmillaan 1000€ palkinto. Ei mikään turha skaba siis!

Unicafen slogan kehoittaa laittamaan lusikan omaan soppaan. Näin toimimalla saat vatsasi täyteen, tuot tuloja ylioppilaskunnalle ja kaiken lisäksi parannat hiukan maailmaa.


Terveiset raiteilta - matkaan ekologisesti junalla enkä lentokoneella viikonloppuvierailulle kotiin! (Pendolino on aikataulussa, mitä täällä tapahtuu?)

Ella Keski-Panula
Osakuntien edustajistoryhmän vpj, Yhtymän hallintoneuvoston jäsen

Unionin olemuksesta ´13 ja terveiset avajaiskarnevaaleilta

Tinakenkätyttö,tuo iskelmistä osakuntalaisin? :)

Lukijapoppoo,
on vihdoin aika aloittaa bloggausrutiini myös puheenjohtajan osalta. Osakuntalainen Unioni viettää parhaillaan visiointi- ja brändäyspainoitteista välivuotta HYY:n edustajistovaalihumusta, ja vuoden teemaan onkin sopinut erittäin hyvin koko hallituksen, siis aivan joka jäsenen, merkityksen korostuminen. Olin itse tekemässä kesäopintoja ulkomailla, jolloin varapuheenjohtaja heilutti nuijaa ja muu hallitus hoiti tehtävänsä toimintasuunnitelman puitteissa. Unionin alkuvuosi on ollut hyvä merkki siitä, mihin poikkitieteellinen yhteisö pystyy, kun sen jokainen jäsen sisäistää oman merkityksensä. Syksyllä taas pääsemme koko porukalla tekemisen makuun, mikä kulminoituu lokakuun 19. pidettävään Syysrengastukseen.

Unionin raitatunnelmainen koju löytyi jälleen avajaiskarnevaalien HYY-poliittisten järjestöjen saarekkeelta, ja tänä vuonna karkinjaon lisäksi rohkaisimme kävijöitä jättämään postikorttimuotoisia yhteydenottoja osakuntalaisille edaattoreille. Saatujen terveisien joukossa oli muun muassa seuraavanlaisia toiveita: "Jos vain pystytte, parempi liharuoka Unicafessa olisi hyvä muutos." ja "Rahaa!" Kun tehtävänanto oli "piirrä osakuntalainen", tulokset olivat jo alkuvaiheessa karnevaaleja luonnollisesti ihania (ks. kuva).

Tällaisia terveisiä tällä kertaa sitkeän flunssaiselta puheenjohtajalta,
ja ennen kaikkea tervetuloa Syysrengastukseen!

-Jenna

Konkretiankaipuusta ja jääkarhuista

 

Superrentouttavan kesäloman jälkeen HYY-puuhat ovat pyörähtäneet vauhdilla käyntiin! Ei olekaan pariin viikkoon joutunut tuijottelemaan tyhjänpanttina seiniä.. Syyskauden ensimmäinen edustajiston kokouskin saatiin paukuteltua läpi elokuun lopulla. Olihan se taas melkoista. Yliopistomuseo Arppeanumin äärimmäisen kovat penkit sekä olematon ilmastointi eivät varsinaisesti helpottaneet viisituntisen kokouksen läpivientiä. Kokouksessa saatiin kuitenkin merkittäviä asioita aikaan – Vanhan Ylioppilastalon ulosvuokrauksesta syntynyt pienimuotoinen kriisi taitaa olla ratkenemaan päin. Kokouksessa hyväksyttiin ponsi, jolla linjattiin, että musiikkikorporaatioiden toiminnan jatkumisesta täytyy pitää huolta jatkossakin. HYY:n tulee siis olla aktiivisena osapuolena yhdessä korporaatioiden kanssa neuvottelemassa sen eteen, että korporaatiot voisivat jatkaa kaikkien kannalta parhaassa mahdollisessa muodossa myös Vanhan ylioppilastalon uuden vuokralaisen aikana. Diplomatia ja keskusteluyhteyden rakentaminen osoittautuivat jälleen kerran järkeviksi tavoiksi tehdä politiikkaa ja päätöksiä.

Vanha-tapauksen puinnin lisäksi kokouksessa käytiin tavoiteohjelman lähetekeskustelua, valittiin yliopistohallituksen opiskelijajäsenet ja seurattiin ylioppilaskunnan tämän vuoden talousarvion toteutumaa. Keskittymiskyky ei kuitenkaan päässyt edaribingon (”KONKRETIA MAINITTU! TYÖRYHMÄN PERUSTAMINEN MAINITTU! BINGO”) ansiosta herpaantumaan. Bingon voitti PPO:n toinen edaattori, Teemu. Tappiosta katkeroituneena suunnittelen jo uutta bingoruudukkoa seuraavan edustajiston kokouksen varalle...

Ylioppilaskuntatoiminta ei onneksi ole pelkkää HYYtävää kokoustamista. (trololol) Konkreettista tekemistä saa esimerkiksi lähtemällä mukaan valiokuntatoimintaan. HYY:n yhteiskunnallisen vaikuttamisen valiokunta järjestääkin Akateemisen fillarifestarin Porthanian edustalla 23.9. Polkaisehan siis parin viikon kuluttua kampukselle tsekkaamaan, miten eläviä keskustakampuksen kadut voisivatkaan olla, jos autoliikenne olisi rajoitettua :) Portsun edustalta löytyy tapahtuman ajan kirpputori, kirjakauppa, pyörätelinemallien testausta, pyörähuoltoa ja hyviä tyyppejä! Lisäksi Unisport vetää taukojumppaa ja paikalle fillaroineet ja päänsä asianmukaisesti suojanneet saavat Tiedekulman sponssaamia palkintoja.

Saman viikon lauantaina 28.9. on luvassa HYY:n ympäristövaliokunnan suurponnistus – Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency. Kansainvälinen korkean profiilin ilmastokonferenssi pureutuu arktisen alueen ilmastonmuutokseen ja siitä kumpuaviin haasteisiin. Ilmastonmuutosta tarkastellaan niin ympäristön kuin politiikankin osalta. Miten napajäätiköiden sulaminen vaikuttaa arktisen alueen valtioiden voimasuhteisiin? Kenelle arktinen alue luonnonvaroineen kuuluu? Miten voisimme pysäyttää napajäätiköiden sulamisen? Mikä on alkuperäiskansojen asema? Mitä käy jääkarhuille? Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa järjestettävä konferenssi sisältää huippupuhujien luentoja, paneelikeskusteluja, työpajoja sekä ilmasto -pecha-kuchaa. Ministerien, poliitikoiden, yritysmaailman edustajien, tutkijoiden ja aktivistien lisäksi paikalla on kansainvälisiä huippunimiä - konferenssin avaa vuonna 2007 Nobelin rauhanpalkinnon voittaneen Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) johtaja Rajenda K. Pachauri. Luvassa on siis varmasti ajatuksia (ja maailmantuskaa..) herättävä päivä - ja olen aika ylpeä siitä, että opiskelijavoimin saadaan aikaan näin merkittävä ja korkeatasoinen tapahtuma.

HYY:ssä voi siis linjapapereiden ja strategioiden lisäksi tehdä myös jotain näkyvää ja konkreettistakin! Valiokuntatoiminta on varma tapa saada elämäänsä sisältöä ja mielekästä tekemistä. Mutta jottei elämästä tulisi liian konkreettista ja toiminnallista, on edustajistoryhmällämme ja Osakuntalaisella unionilla ensi torstaina visiointi-ilta. Lahnaillassa perehdymme HYY:n omistajastrategiaan ja kaupunkipoliittiseen linjapaperiin asiantuntijoiden ( Heikki ja Elina, kiitos <3! ) avustuksella. Olutravintolan kabinetissa järjestettävä koulutusiltama tosin muuttunee muutaman viinitonkallisen jälkeen yleiseksi maailmanparannusiltamaksi.

Pitemmittä jaaritteluitta - iloista ja tehokasta syksyä kaikille! Tehkäähän runsaasti riemustrategisia linjapapereita, jotka voi konkretisoida viininmaistelutyöryhmissä syksyn pimenevinä iltoina :)

Ella Keski-Panula
Osakuntien edustajistoryhmän vpj & Osakuntalaisen Unionin hallituksen jäsen

Vanha ylioppilastalo ja musiikkikorporaatiot - mistä on kyse?

Kevään aikana on käyty kiivasta keskustelua Vanhan ylioppilastalon ja siellä jo pitkään harjoitelleiden musiikkikorporaatioiden tulevaisuudesta. Helsingin Sanomissa asti on julkaistu kirjoituksia siitä, kuinka korporaatioiden toimintaan Vanhalla on tulossa muutoksia ja mitä nämä muutokset merkitsevät. Julkisuudessa on muodostunut sellainen kärjistetty kuva, että raha menee ylioppilaskunnassa(kin) kulttuurin edelle: perinteikkäät musiikkikorporaatiot ollaan häätämässä Vanhalta paremman voiton tavoittelemisen vuoksi. Siihen, miten tämä kuva on muodostunut, en aio tässä kirjoituksessa keskittyä. Haluan ennemmin tuoda esiin, miltä tilanne näyttää Osakuntien edustajistoryhmän näkökulmasta.

Ryhmämme on hallituksessa, joten meillä on ollut mahdollisuus seurata suhteellisen tiiviisti, mitä asian suhteen tapahtuu. Meille, kuten kaikille muillekin HYY Yhtymän ja ylioppilaskunnan hallituksia lukuunottamatta, päätös Vanhan minimikäytöstä (eli muunmuassa siitä, että Musiikkisali olisi ylioppilaskunnan käytössä enää vain korkeintaan neljänä maanantaina kuukaudessa) tuli kuitenkin niin sanotusti puun takaa. Miksi päätös valmisteltiin salassa? Syy on yksinkertaisesti se, että Vanha on Yhtymän, siis liiketoiminnan, piirissä, ja suunnitelmat liittyen Vanhan liiketoimintamahdollisuuksien parantamiseen ovat siksi yleisesti salaisia. Minimikäytöstä päättäminen oli osa tätä prosessia. Koska HYYn edustajisto on omistajastrategiassa päättänyt, että Yhtymän tulisi tuottaa enemmän voittoa, pyritään Yhtymässä toimimaan sen mukaan.

Osaan HYYn hallituksen osakuntalaisten jäsenten puolesta sanoa, ettei päätös ollut yksinkertainen. Ainakin osakuntalaisten ehto oli alusta asti, että musiikkikorporaatioiden toimintaedellytykset on jatkossakin turvattava, ja tämän toteuttamisessa on tehtävä keskustelevaa ja tiivistä yhteistyötä korporaatioiden itsensä kanssa. Edustajistoryhmämme ja korporaatioiden välisessä keskustelussa ilmeni, ettei tämä ajatus ollut välittynyt heille asti. Hallituksen ja korporaatioiden välillä tuntui puolin ja toisin olevan suuria aukkoja siinä, miten asioita tulkittiin ja ymmärrettiin. Kun tähän vielä lisää julkisen keskustelun, jossa inhimillisistä ja käytännön syistä helposti yksinkertaistetaan ja kärjistetään, vaikuttaa siltä, että ollaan vain yhä kauempana siitä keskustelevasta ja tiiviistä yhteistyöstä, johon alun perin pyrittiin molemmilta tahoilta.

Osakuntalaisuuteen kuuluu pitkäjänteisyyden ja perinteiden arvostaminen, joten on helppo samastua korporaatioiden huoleen tulevaisuudestaan. Meille onkin erittäin tärkeää, että korporaatioita kuunnellaan tarkasti. Pitkät perinteet ja tasokas kulttuuri ovat erottamaton ja hieno osa ylioppilaskuntaa. Samalla on myönnettävä, ettei Vanhan taloudellinen tilanne voi jatkua nykyisenlaisena. Muutoksia on tehtävä. Toki on selvitettävä huolellisesti eri vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi, mitä onkin jopa vuosienkin mittaan tehty.

Mutta miksi se voitto on niin tärkeää? Asia, mikä tuntuu monesti jäävän pimentoon, on se, kuka ne voitot lopulta käyttää. Vastaus on ylioppilaskunta, siis opiskelijat. Suurin osa HYYn toimintatalouden budjetista tulee Yhtymän voitoista. Ja budjetti taas sisältää sellaisia kokonaisuuksia kuin vaikkapa edunvalvonta ja järjestötoiminta. Ymmärrän, että vastakkainasettelua, jossa toisena osapuolena on raha, on helppo tässä asiassa muodostaa ja kavahtaa. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon rahan käyttökohteet, ja oikeastaan ylipäänsä koko mustavalkoisen vastakkainasettelun kyseenalaisuus.

Osakuntalaisena toivon, että musiikkikorporaatiot voisivat jatkaa perinteitään edelleen huolellisesti ylläpitäen ja arvokkaan yhteytensä Vanhaan säilyttäen. Samalla luotan siihen, että HYYn hallitus sekä Yhtymä ovat pohtineet päätöksensä huolellisesti ja monesta näkökulmasta, ja että ne tekevät niin jatkossakin. Tähän kuuluu olennaisesti se, että käydään mahdollisimman avointa, rauhallista ja ymmärtävää keskustelua puolin ja toisin. Se on paras ja luultavasti ainut tapa ratkaista tilanne kaikkien kannalta hyvällä tavalla.

Matleena Kosonen

Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja